Minun kipuni kasvoi kylpyammeessa
Olin oksentava lapsi vessan kynnyksellä
En osannut kävellä, vaikka vuosia opettelin
Eikä sisin ääneen huutanut, vaikka huuto kouristikin
Niin lopussa,
niin väsynyt,
niin murtuneenakin murtuva
Kantaisit minut pois tai ottaisit edes syliin
Mutta en kestä kosketusta
Puhuen sanoilla silittäisit
Mutta enää en kestä kuulla
Tarina siitä, miten aikuisen väärä rakkaus
rikkoo lapsen ikuisesti,
jokainen uusi onni
velvoittaa menneen tuskan läpikäymistä,
uuden elämän sopeuttamista vanhaan helvettiin.
Heijatessani hysteeristä sisimpäni lasta,
rukoillessani toivoon uskoen siellä kylpyammeessa
ja ymmärtäessäni konttauksen korvanneen kävelyn
tiedän olevani pidemmällä kuin koskaan.
Mutta minä aina joskus
haluaisin jo nyt olla se,
joka vielä tulen olemaan.
Haluaisin seistä
menneestäni tehdyn kivijalan päällä
elämässä tätä päivää
tuskastani läpi kasvaneena.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi