Sade piiskaa
lehtimetsää
sammal
kastepeitteen saa
luonnonlammen pinta
kaunis
pisaroista hajoaa
kohta sataa
aivan hiljaa
metsänkielo
nuokahtaa
suippolehden pisaroita
sammalmattoon putoaa
kauniit värit pisaroista
sateenkaareen heijastuu
kauniimpia saisko noista
aarteen luoko laskeutuu
värit kauniin sateenkaaren
hiljaa haihtuu,etkö nää?
viekö tie sen satusaareen
mietin kun se häviää
lukinseitin symmetria
pisaroista väreilee
oksan lintu päänsä
nostaa
kesää hiljaa
kuuntelee
sateen jälkeen luonnon
tuoksu
vihreyttä tulvillaan
metsäpuron
virranjuoksu
kaarnalaivaa
kuljettaa.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
