Soul Satisfaction

Joku pukumies kertoo telkkarissa, ettei meillä ole tarpeeksi rahaa torjua ilmastonmuutosta. 

Haastattelija nyökyttelee. 

Yleisö kuuntelee silmissään pelko ja kauhu. 

Taulukoita. 

Lukemia. 

Nettoja. 

Bruttoja. 

Viivan alle jääneitä desimaaleja. 

Oleteaan että Jumala loi ihmiset maapallolle. 

Ihmiset ilakoivat. 

Nauttivat. 

Kylpivät poreammeissa. 

Paistoivat pihvejä. 

Sytyttivät kattolampun. 

Joivat Viskiä Tavastian takahuoneessa. 

Maapallo alkoi vedellä viimeisiään. 

Jumala tuli käymään. 

Kysyi, että mitä helkkaria olette tehneet ja miksi ette korjaa omia jälkiänne. 

Pukumies salkkunsa kanssa vastasi, ettei meillä ole tarpeeksi rahaa. 

Jumala repesi mielipuoliseen nauruun. 

Katsoi pukumiestä virne naamallaan. 

Löi ilmat pihalle. 

Hapetti ureat housuun. 

Syötti pukumiehen pään poroilleen. 

Katseli ympärilleen. 

Sytytti tupakan. 

Avasi Pirkka oluen. 

Istui alas ja sanoi:

Minä toin teidät tälle planeetalle. 

Annoin teille kaikkea kivaa. 

Musiikin. 

Anis-pastillit. 

Coca-colan. 

Tom Cruisen. 

Ja vaikka ja mitä. 

Ja te senkin puupäät hajotitte koko systeemin. 

Pilasitte luonnon. 

Ilmakehän. 

Ja kaiken. 

Ja kun minä kysyn, että miksi ette korjaa tuhojanne. 

Niin te kapiset typerykset kerrotte, ettei teillä ole tarpeeksi rahaa. 

Hölmöt. 

Itse keksitte rahan. 

Ja nyt väitätte, ettei sitä ole tarpeeksi pelastamaan maapalloa. 

Tehän olette tyhmempiä kuin lestadiolaiset ja jehovat yhteensä. 

Lopuksi Jumala poltti jointin. 

Räkäsi lattialle. 

Otti taksin asemalla. 

Matkusti Keravalle. 

Ja antoi ihmisten kuolla typeryyteensä.