Ja silloin kun yhdessä kävelimme järven jäällä,
pystyin olemaan aidosti siinä,
pakkasen purressa poskia,
meidän käyttäessä yhteistä hanskoja,
kun aurinko heijastui hankeen,
minä hengitin syvään ja painoin pääni poskesi sänkeen,
joka muistutti minua niistä hetkistä,
jolloin en kyennyt olemaan läsnä,
pakoilin sinua ja tunteitani,
en tahtonut päästää lähelleni,
mutta siellä jäällä
minä olin siinä.
pystyin olemaan aidosti siinä,
pakkasen purressa poskia,
meidän käyttäessä yhteistä hanskoja,
kun aurinko heijastui hankeen,
minä hengitin syvään ja painoin pääni poskesi sänkeen,
joka muistutti minua niistä hetkistä,
jolloin en kyennyt olemaan läsnä,
pakoilin sinua ja tunteitani,
en tahtonut päästää lähelleni,
mutta siellä jäällä
minä olin siinä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit