Valehymyily ei poista surua
eikä lopeta sisäistä porua.
Olen oman menneisyyteni vanki
ja elämäni loskainen lumihanki.
Eikö tämä paskamyrsky lopu koskaan?
Mä oon niin litimärkänä tähän jäätävään loskaan.
Palelen kun sydämeni on kostea ja märkä,
melkein voisin vetäistä sarvesta härkää.
Voisin halutakin siitä härästä palasen,
mutta ei, haluan että sen elämä valaisee.
Parempi vaan että minä lähden.
Sielusi tähden.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi