Novelli: Me tarkkailemme teitä

Ensimmäinen näytös

Joni Minkkinen heräsi aamulla. Hän tunsi melkein tuskallisen nautinnon tunteen kun lämmin aurinko paistoi avoimien verhojen välistä ikkunasta ja valaisi hänen koko ruumiinsa, suurta aamuerektiota myöten. Joni tunnusteli oloaan, muisteli hetken eilistä päivää ja naurahti hieman. Kaikki oli mennyt hyvin viime aikoina hänen elämässään, jos mukaan ei lasketa pieniä ensimerkkejä jonkin sortin alkavasta psykoosista. Jo pelkän sukunsa geenien ansiosta hänellä oli suuri mahdollisuus sairastua mieleltään, koko suku oli ollut pitkään täynnä hullua porukkaa.

Varsinkin sodasta palannut ukki, vanhamies joka oli sodasta palattuaan menettänyt hermonsa niin pahasti, että hänen oli ollut pakko purkaa henkinen tuskansa muihin Minkkisen ison perheen jäseniin. Sen hän teki esim. ripustamalla jonkun pojista jaloista kellarin kattoon ja sitten ruveta pieksemään poikaa kovalla nahkavyöllä pitkin alastonta kehoa täysin armoa tuntematta. Tuskin turhaa sanoa, mutta tämä oli jotain sellaista joka todella jätti jälkiä koko Minkkisten perheeseen, jopa Joniin joka ei ollut koskaan varinaisesti kokenut ukkinsa väkivaltaisaa puolta.

Aamutoimien, kahvin, tupakan ja hampaiden pesun jälkeen Joni päätti suunnata askeleensa läheiseen pieneen ja kauniiseen puistoon joka oli kadun toisella puolella. Se oli traditioksi muotoutunut tapa hänelle, siellä hän koki rentoutuvansa henkisesti ja kirjoitteli samalla ajatuksiaan vihkoihinsa joita hän kantoi mukanaan. Puisto oli oiva paikka katsella kaupungin elämää ja toi usein inspiraatiota Jonille.

Ennen puistoon menoa, Joni otti kahvin läheisestä kahviosta (joka sekin oli hänelle tavaksi muodostunut asia!) ja meni sitten tupakka suussa savuten, istumaan yhdelle puiston penkille. Hänellä ei ollut mitään tiettyä penkkiä millä istua, hän meni vain sinne minne intuitio häntä saatteli ja johdatteli.

Istuessaan Joni teki havainnon, että kaupunki oli hyvin hiljainen tänään. Yleensä joka puolella oli kiireistä väkeä ja kaikenlaista tapahtumaa, mutta nyt paikan tunnelma tuntui jopa hieman oudon salaperäiseksi, aivan kuin ilmassa olisi ollut salainen tieto siitä, että jotain outoa ja pelottavaa oli tapahtumassa pian. Joni kuitenkin naurahti ajatukselleen ja otti esiin yhden vihkoistaan sekä kynän ja alkoi kirjoittaa tupakka edelleen suussa palaen.

Sitten tapahtui alkusoitto kaikelle tulevalle outoudelle: Jonin päähän tipahti jotain taivaalta. Joni tunnusteli päätään ja huomasi, että hänen kätensä oli täynnä valkoista linnun kakkaa. Hän yritti ravistella sitä pois sormistaan ja päästään, mutta huomasi sitten jotain: hänen viereensä puistonpenkille tipahti lisää samanlaista valkoista linnun kakkaa. Taas Joni naurahti, totesi, että hyvä, että sekin ollut osunut häneen ja jostain syystä katsoi sitten tarkemmin tuota linnun kakkaa. Hetken kaikki oli normaalia, mutta sitten Jonin silmiin piirtyi jotain. Tuo valkoinen linnun kakka näytti siltä, että se muodosti jonkinlaisen lauseen. Joni oli täysin varma, että linnun kakasta muodostui seuraava lause:

ME TARKKAILEMME TEITÄ!!!

Hetken Joni ei uskonut itseään ja kyseenalaisti oman kokemuksensa. Sitten hän sanoi itsekseen ja yksin melkein kuiskaten ääneen: ”Me tarkkailemme teitä!!!”

Samassa jokin lintu laskeutui puistonpenkin reunalle. Punaisilla silmillään se katsoi ja tuijotti Jonia pitkään ja Joni tuijotti sitä takaisin katseen hievahtamatta. Sitten lintu lensi läheiselle puun oksalle ja alkoi laulamaan. Sekin kuulosti Jonista jotenkin oudolle ja hän oli varma, että linnun laulu muodosti uudelleen ja uudelleen samaa lausetta:

ME TARKKAILEMME TEITÄ!!! ME TARKKAILEMME TEITÄ!!!

Toinen näytös

Lari Huldson oli pieni poika joka rakasti leikkiä leluilla. Usein hänen äitinsä osti hänelle uusia leluja ja nytkin he olivat lelukaupassa ja Lari tutki ja tarkkaili pitkään kaupan loputtomia hyllyjä minkä leluaan haluaisi ostaa. Viimein pieni pellavapäinen poika löysi jotain omasta mielestä hienoa: leikki linnun. Poika otti sen hyllystä ja vei sen tiskillä odottavalle äidille. Äiti kysyi, että senkö Lari todella haluaisi ja poika sanoi kyllä. Sitten ei mennyt hetkeäkään kun poika ja äiti olivat kaupungin kadulla ja poika oli täysin uppoutunut uuteen ostokseensa. Sitten äiti ja poika menivät ostamaan jäätelöt ja sen jälkeen he istuivat jäätelökojua vastapäätä olevan puiston penkille. Molemmat nauttivat jäätelöstä ja Lari laski leikkilintunsa puiston penkille.

Poika näki jotain mikä herätti hänen mielenkiintonsa. Jokin toinen lapsi juoksi puistotiellä ja hänellä oli leikkikoira jota hän veti perässään mennessään hurjaa vauhtia edestakaisin ja Lari oli varma, että tahtoisi itselleen samanlaisen leikki koiran. Lari alkoi itkeä ja valittaa äidilleen ja viimein äiti taipui ja he lähtivät takaisin lelukauppaan josta olivat vain hetki sitten tulleen. Kaiken uuden viehätyksen takia Lari unohti leikkilintunsa puiston penkille ja hänen mielensä oli jo täysin muissa asioissa, kuten uudessa leikkikoirassaan jota he juuri olivat menossa ostamaan.

Kolmas näytös

Joni nousi puiston penkiltä ja katseli ympärilleen ja kuunteli tarkkaavaisesti kaikkea. Hän oli varma siitä, että joka puolella olevat linnut viestivät hänelle jotain salaista tietoa, sellaista mistä vain harvat tiesivät ja olivat perille. Me tarkkailemme teitä, Me tarkkailemme teitä, linnut lauloivat, Joni tuumi mielessään. Mitä oikein nämä linnut ovatkaan, ja – jos olen oikeassa havainnoissani -, niin miksi ne tahtovat tarkkailla ja tutkia meitä? Onko kyseessä jotkin maan ulkopuoliset olennot jotka johtavat tätä koko outoa ja suurta sinfoniaa? Kunpa tietäisin vastauksen näihin kysymyksiin, voisin paljastaa kaikkien aikojen suurimman salaliiton, juuri sen voisin tehdä, kyllä vaan!

Joni jatkoi matkaansa eteenpäin.

Aikansa käveltyään ja väsyttyään hieman, hän istui taas uudelle puistonpenkille. Ajatukset juoksivat hänen päässään hullunlailla ja saivat hänet tuijottamaan kaikkea ympärillään vainoharhaisesti.

Sitten Jonin käsi osui johonkin. Hän tunnusteli hieman ja katsoi kädessään olevaa esinettä: se oli jonkinlainen lintu.

Joni pyöritteli ja tutki kädessään olevaa lintua. Ja tajusi silloin, että nyt hänellä oli vihdoin tilaisuus tutkia tarkemmin näitä kummia ja kurjia salaliittolaisia, lintuja! Sen enempää empimättä Joni väänsi linnun niskat nurin ja otti siltä koko pään pois. Ja, silloin hänen outoihin havaintoihin tuli vahvistus: Joni näki linnun sisään ja näki, että se oli täynnä johtoja ja jonkinlaista pientä elektroniikkaa, ja päätteli heti, että kaikki maailman linnut olivat todellisuudessa sellaisia: pieniä taivaalla lentäviä koneita jotka tutkivat ja tarkkailivat ihmisiä ties mistä syistä ja motiiveista käsin!

Silloin Jonin eteen laskeutui valtava lintuparvi. Ne pitivät kovaa ääntä ja lausuivat lausetta ”Me tarkkailemme tietä”, mutta Joni näytti olevan ainut joka pisti asian merkille. Muut ihmiset vaan menivät edestakaisin puistotietä, kuin mitään outoa ei olisi koskaan tapahtunut. Mutta, Joni tiesi paremmin, ja siltä istumalta hän nousi ylös, avasi mukaan olleen sateenvarjon ja alkoi hätyytellä lintuja huudelleen samalla kovaääneen. Ihmiset katselivat häntä ja ihmettelivät, että mikä miestä vaivasi. Viimein koko tapaus meni siihen pisteeseen, että joku soitti paikalle poliisin sekä lääkärin ja Joni vietiin sairaalaan pitkäksi aikaa.

Neljäs näytös

Kaikki jotka asuivat puiston lähellä olivat kuulleet legendan miehestä, tai jopa nähneet itse miehen teossa. Legenda kertoi miten mies oli tullut hulluksi ja alkanut pelätä lintuja ja taisteli urheasti päivästä toiseen niitä vastaan ja yritti saada ihmiset tajuamaan totuuden, sen että heitä tarkkailtiin jatkuvasti ja, että linnut olivat syypäitä siihen. Se mitä tälle miehelle nykyään kuuluu on asia jonka vain harvat tietävät, mutta moni miettii, onko mies oikeassa vai väärässä väittämineen. Se asia on kuitenkin täysin varmaa, että tähän koko tapaukseen liittyy jonkinlaista suurta hulluutta joka lähentelee suurta neroutta!

Loppu