Kahleista

Unelma tulevasta aviomiehestä
sortui kuin hauras meren jää
joka syntyi kyyneleistäni.

Hän valheillaan valeli itsensä uniin
uskoi vain harhakuviin.
Hän vei Sydämeni
särki sirpaleiksi sen.

Julma oli teoiltaan
antamatta takaisin
siitä suruuni
palastakaan.

Tuskaisan surun vuodatukseen
hän otti miekan lyhyen
painoi itse pistoksen.

Kunpa kykenisin Rakastamaan
tahtoisin sieluni toiseen pystyä vaihtamaan
tunteeni iäksi kadottamaan
kahleista.