Annan periksi, vaivun vanhuuden lepoon
Kaikki on koettu ja loppuun kaluttu
Pettymyksille on annettu tilaa
Surulle on aina löydetty sijaa
Annan siis periksi, vaivun ikivihaan
Loputtomaan nuoruuden ivaan
Rakkaus kulki toista tietä
Pakeni epätoivoani, piiloutui varjoihin
Elämä kulki liian lujaa
Ei pysähtynyt, ei edes hidastanut
kohdallani
Toivon valkoinen juna ei odottanut hitaita
surussaan laahustavia
Ei antanut elämä mahdollisuutta
Enää en nöyristele enkä rukoile
Menkööt menojaan, ja vaikka pysähtyisivätkin
sisään en astu
Nuoruuteni ei niille kelvannut
Vanhuuttani en niille anna
On minullakin ylpeyteni
Se onkin ainoa, mitä minulla on
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
