Kynnys

Seison edessäsi,
muurini purkaneena.
Arkana, haavoittuvana,
alastomana,
kaikki kilvet poistaneena.

Kalpeana kuin vastasatanut lumi.

Kuuletko miten sydämeni lyö,
kuin rummut pimeässä viidakossa.
Kuuletko miten vereni kohisee,
kuin Niagaran putous.

Näetkö miten tärisen,
kuin haavan lehdet hennossa kesätuulessa.
Näetkö miten pelkään,
olen valmis juoksemaan pakoon
kuin pelokas gaselli savannilla.

Näetkö kyyneleen silmäkulmassani,
valmiina putoamaan kuin tunturipuro.
Näetkö punehtuvat poskeni,
kuin syksyiset vaahteran lehdet.

Näetkö silmistäni toivon,
kuin aamuauringon ensimmäiset säteet
lupauksena kauniista päivästä.
Näetkö miten varovasti kävelen lähemmäksi,
kuin peläten heikon jään särkyvän allani.

Hymyilet,
näen kutsun silmistäsi.

Ojennat käden.

Astun viimeisen kynnyksen yli.