Veljeni,veljeni.Pikkuveljeni Aleksi.
Milloin Sinut,jälleen nähdä,minä saan!
Kaukana olet,äärillä,tunturien maan.
Kohtalo Sinut sinne kujettanut on,
muurit ja kalterit seuranasi on.
Siellä vain vuodet vierivät pois,elämä,
niin vähän turvaa tuoda voi. Pikkuveljeni
Aleksi,kuka sinua paremmin ymmärtää voi,
kuin isoveli läheinen,turvan, Sinulle antaa vois.
Pikkuveljeni Aleksi:Viimeyönä unta Sinusta
näin,vierellä olin ja halata sain. Syliini sulkea
Sinut kokonaan sain. Siinä me yhdessä,hiljaa
oltiin vain.
Aleksi; sanoo.
Vuodet on jääneet kauaksi taa,pianko minulle
vapaus koittaa saa!
Vapauden kaipuuta odotan vaan,kunpa pian,
muurit ja kalterit, jäädä saa, kauaksi selkäni
taa!
markkukai
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sydämen tunteella olet tämän runosi kirjoittanut. Kaunis kirjoitus pikkuveljellesi.
Hyvää syntymäpäivää!!!
Kauniisti on tämä runo kirjoitettu :)
Koskettava.Tuli mieleen monet elämän kolhimat rakkaat ystävät, joista osa tänäänkin istuu kaltereiden takana, syystä ja toisesta. Omasta syystään tietysti, mutta heilläkin on sydän joka tarvitsee rakkautta, välittämistä. Tuli myös mieleen eräs, nyt jo edesmennyt ystäväni, joka elämänmuutoksen seurauksena meni tunnustamaan rikoksensa ja sai 8 vuoden kakun. Vapauduttuaan hän sanoi: Tuntui ihmeelliseltä mennä vankilaan kun ensimmäistä kertaa elämässään oli vapaa. Kaltereiden takanakin voi kokea vapautta jos kokee rakkautta. Se on sydämen vapautta.