Olin vaipunut horrokseen. Kaikki ympärilläni oli harmaata massaa, oli yhdentekevää kuka vastaan tuli, en nähnyt ihmistä. Sitten tulit sinä, en nähnyt sinuakaan, ennen kuin herätit minut harmaudestani. Tunsin olevani elossa, tunsin olevani nainen. Yht äkkiä näin ympärilläni kaiken kauniina, elämän valoisana, unelmani ja haaveeni heräsivät eloon, löysivät uuden suunnan. Se oli leijailua pilvissä, korkealla, mikään ei tuntunut mahdottomalta. Pysyin elossa sinusta, sen pienen hetken uskoin itsekin, että tämä on totta. Tämä jatkuu näin. Olen löytänyt elämäni. Mutta, kadotin sinut ja elämäni on jälleen vaipumassa harmauteensa. Vielä joskus iltaisin, odotan, josko muistaisit vielä minut, jos tarinamme olisikin totta. Muisto sinusta ja kauniista hetkistämme säilyy ikuisesti.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
