niinä öinä joina valvoin
makasin pimeydessä
yksin ajatusteni ympäröimänä
siinä maatessani
unen tavoittamattomana
piirtyi mieleeni Yön Tytär
joka koruttomasti seisoi siskoineen
kuun valkeassa pimennossa
koskaan sanomatta sanaakaan
mutta minä miellyin häneen niin
että jäin hänen kanssaan
usein liki aamunkoittoon saakka
kunnes melkein huomaamatta
hänen vaalea varjonsa haihtui pois
jättämättä jälkeensä mitään
paitsi tämän haikean kaipauksen
ja väsyneen ajatuksen siitä
että hän oli minulle kaunis
makasin pimeydessä
yksin ajatusteni ympäröimänä
siinä maatessani
unen tavoittamattomana
piirtyi mieleeni Yön Tytär
joka koruttomasti seisoi siskoineen
kuun valkeassa pimennossa
koskaan sanomatta sanaakaan
mutta minä miellyin häneen niin
että jäin hänen kanssaan
usein liki aamunkoittoon saakka
kunnes melkein huomaamatta
hänen vaalea varjonsa haihtui pois
jättämättä jälkeensä mitään
paitsi tämän haikean kaipauksen
ja väsyneen ajatuksen siitä
että hän oli minulle kaunis
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
elokuun hämärässä yössä. Käsi poskella
miettii ja miettii...kaunista.
tätä lukiessa kaipuu piirtää sydämmen kuuraiseen ikkunaan ja kynä värittää ikuisuutta....
ja totean rakastan kaipuuta olla yksin yhtä yön kanssa.
vähäx höpsöö tekstii mutt tätä mieltä tänään.
Sivut