Uneton ikävissään

Runoilija Kauris

mies
Julkaistu:
78
Liittynyt: 14.11.2003
Viimeksi paikalla: 3.12.2023 11:35

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-


Runoissa voi unelmoida
Runoissa voi liioitella
Runoissa voi valehdella
Runoissa voi puhua totta
Parhaissa runoissa on sydän mukana


Pekka nukkui pois 5.12.2023 

Päätepysäkki

Surkaa minua hetki mutta sitten muistakaa minut sellaisena kuin olin.
Ja puhukaa minusta niin kuin puhuitte silloin ennen.
Puhukaa minusta ja käyttäkää nimeäni usein.
Niin minä elän eikä varjoni koskaan haalistu.
Pekan oma runo.


 
niinä öinä joina valvoin
makasin pimeydessä
yksin ajatusteni ympäröimänä

siinä maatessani
unen tavoittamattomana
piirtyi mieleeni Yön Tytär

joka koruttomasti seisoi siskoineen
kuun valkeassa pimennossa
koskaan sanomatta sanaakaan

mutta minä miellyin häneen niin
että jäin hänen kanssaan
usein liki aamunkoittoon saakka

kunnes melkein huomaamatta
hänen vaalea varjonsa haihtui pois
jättämättä jälkeensä mitään

paitsi tämän haikean kaipauksen
ja väsyneen ajatuksen siitä
että hän oli minulle kaunis
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Todella kauniin kaihoisasti kirjoitettu jostakin, joka on varmasti ollut todella ihanaa.
Näen miehen istumassa mökin portailla
elokuun hämärässä yössä. Käsi poskella
miettii ja miettii...kaunista.
Kylläpä oli elävästi kirjoitettu runo. MInä melekin oystyin koskettamaan näitä naisia.
"Että hän oli minulle kaunis" Huhhuh. Vau. :) Onpas ulospäinhenkäisyn aiheuttava upea loppu todella hienolla runolla. Monitulkintainen on tämä, se on sellaista etäistä haikeutta ja surua, kun on jo tottunut vallitseviin olosuhteisiin, mutta murhemieli kuitenkik yhä. Unettomuus on paha on. Tykkäsin.

tätä lukiessa kaipuu piirtää sydämmen kuuraiseen ikkunaan ja kynä värittää ikuisuutta....
ja totean rakastan kaipuuta olla yksin yhtä yön kanssa.
vähäx höpsöö tekstii mutt tätä mieltä tänään.
Herkkä mieli usein valvoo. Pimeässä näkee paremmin.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot