kyynel vierähtää poskelle,
nopea käden huiskaus ja se on poissa
enhän minä itke
valmistaudun uuteen työpäivää,
enhän saa tuntea kipua
Hymyillen, näyttäen iloiselta
pitkää käytävää
mutta
yöllä annan sen kaiken purkaantua
kukaan ei näe, eikä tiedä
kuinka kipu ottaa joka jäsenessä vallan
ja minä niin pelkään
onko aamulla minusta mitään enää jäljellä
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



Kommentit
Monesti joudumme näyttämään hymynaamiota kaiken kivun keskellä. Onneksi sentään yön pimeinä hetkinä saamme näyttää oikeat kasvomme ja surra.
Koskettavan surullista.
Kipu on kaveri, jota ei kellekään toivoisi oli se sitten henkinen tai fyysinen.
Jään miettimään syitä runominän sulkeutuneisuuteen. Miksi ei ole lupa itkeä kuin vain yöllä pimeässä kun kukaan ei näe?
Kaunis runo :)
kaunis :)
Koskettavan Vaikuttava runo.