Totuus

Runoilija Nejata

nainen
Julkaistu:
4
Liittynyt: 9.10.2015
Viimeksi paikalla: 13.8.2022 13:17

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 
”Kuka sinä olet? Olet kovin tutun näköinen”, hän kysyy. Ja minä vastaan, että lue minut, koe minut. Katso syvälle silmiini, niin näet sen, kuka oikeasti olen. Ja hän miettii, miten vaikeasti aina vastaankaan. Sillä hän on kysynyt samaa useamman kerran, ja tietää vastauksen. Hän ei pelkästään tiedä minua, hän tuntee minut. Ja vain minä luulen tuntevani hänet. En tiedä hänestä mitään, en nimeä, en yhtään mitään.
 
Hän on kaunis – fakta. Mutta tiedänkö sitäkään? Mitä jos vain kuvittelen, kuten kaiken muunkin? Maailmani on sekava ja joskus kovin lohduton. Se on täynnä surua, kipua ja kaipuuta. Mitä jos se olisikin toisin, täysin päinvastoin? Eihän sellaista edes minun päässäni voi kuvitellakaan. Mutta silti kaikki on hyvin. Kaikki on oikeasti hyvin. Se kuulostaa mahdottomalta, mutta se on totta. Elän itseni kanssa taistellen, ei siinä ole mitään ihmeellistä. Joskus uskoin, että kaikki tekevät niin. En vieläkään tiedä onko se totta, sillä en ole kysynyt häneltä. En minä uskalla. Mitä uskaltaisin? Sano se. En mitään.
 
En uskalla olla oma itseni, sillä en tiedä kuka olen. Seuraavan kerran kun hän ilmestyy elämääni, minä kysyn häneltä, voisiko hän jäädä hetkeksi kalliolle kanssani istumaan. Oppisin hänestä totuuksia, ja ehkä samalla oppisin asioita itsestänikin.
 
Huomaan, että hän on alisuoriutuja, hänellä on erittäin suuri emotionaalinen stressitila. Hän on emotionaalisesti epävakaa, hän ei pysty hallitsemaan tunteitaan eikä rauhoittamaan itseään, hän ei pysty tunnistamaan omia tunteitaan eikä liittämään niitä asioihin, joista ne saattaisivat johtua. Hänellä on alikehittyneet defenssimekanismit, hän kapeuttaa tunnekokemusmaailmaansa, jotta ei tuntisi tunteita, joita ei osaa käsitellä. Hänen tavoitteenaan on sulkea tunteet kokonaan pois, pyrkii jättämään ne ulkopuolelle. Tämä on defenssikeino, mutta erittäin huono sellainen, joka samalla vaikuttaa negatiivisesti selviytymiseen ja suoriutumiseen. Tunnekokemusmaailman kapeuttaminen vaikeuttaa sosiaalisia tilanteita siten, että hänen on saatava tilanne hallintaansa, toisin sanoen tunteet hallintaansa. Hänen on saatava tasapaino itsensä kanssa, ja sen saamiseksi kuluu aikaa ja energiaa hukkaan. Vasta kun tämä tasapaino on kasassa, voi keskittyä siihen, mitä hänelle puhutaan. Hän ei voi keskittyä itse tilanteisiin. Resurssit eivät riitä keskustelun seuraamiseen saatikka vastaamiseen. Hän on epävarma itsestään kokonaisuudessaan. Huomaan, että epävarmuutta lisää se, kun hän ei osaa hallita tunteitaan ja saattaa siksi käyttäytyä tilanteissa jopa itselleen arvaamattomilla tavoilla. Jos hän ei osaa jotain, hän ei lähde arvailemaan, sillä hän ei tiedä onko asia oikein. Hän ei pysty ajattelemaan pitkälle tulevaisuuteen, koska energia menee nykyhetken tunteiden säätelyyn. Pystyn näkemään, että tiedollisesti hänellä ei juurikaan ole ongelmia, sen sijaan tunteet tuottavat niitä senkin edestä. Tämän kaiken minä pystyn hänestä lukemaan, mutta näkeekö hän sen minusta?
 
Aika menee nopeasti, keskiyö lähestyy. Olemme hiljaa ja katsomme toisiamme silmiin. Nyt näen sen selkeästi, hän katsoo syvälle mieleeni. Hän näkee sen. ”Olen tuntenut sinut aina,” hän kuiskaa sen täydessä hiljaisuudessa lukien minua. ”Tiedän”, minä vastaan.
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot