Katkeruuden köynnös

Runoilija IkiaikainenHuuto

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 11.10.2004
Viimeksi paikalla: 10.3.2019 4:10

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
-

Usko itseesi, niin muutkin uskovat!
 

Kirjoitan,
vaan sanoja ei ole.

Seuraan jälkiäsi,
poimin välinpitämättömyytesi jättämät ohdakkeet,
jotka kiedon ympärilleni.

Muuttuessani piikkiköynnökseksi,
toivon sinun kääntyvän ympäri,
halataksesi.

Silloin saisin kyyneleesi,
kastelemaan juureni,
jotta voisin taas vehertää.

Selite: 
Kiukuttaa aivan vietävän paljon!
Kategoria: 
 

Kommentit

Runosi on upeita sanoja täynnä ja oivallisesti asetettuina rakentuu vahva tunnepurkaus nautittavaksi luettavaksi.

Pidin erityisesti kahdesta viimeisestä säkeistöstä.
Tosi hienosti runoiltu.
Ja hei... onhan sulla niitä sanoja. ;))

Hieno runo.

Aivan mielettömän upea ja osuva runo.
Jos tätä tulee luovasuonestasi kiukkuisena.
Mitä luot raivostuneena?
Hienoa.

voimakas runo voimattomuudesta.
Tunne on tuttu.
Pitää vaan keskittyä niihin ihmisiin jotka eivät aiheuta tälläistä, voimaa!

 

Käyttäjän kaikki runot