Eilen kun mä tiennyt en

Eilen, kun mä tiennyt en, olin nuori ja täynnä toiveita, kuten lapsi haaveillen. Elämä tuntui silloin kuin kaunis unelma, jolle uskoin olevan vain hyviä päiviä. Toivoin elämästä kauniimman kuin olin kuvitellut, ja se tunne oli kuin hunajan maku huulillani. 

Haaveet lensivät mielessäni tuhansin, kuten pilvet taivaalla. Rakensin linnoja hiekkaan, ajattelematta, että kaikki ei ole aina niin kuin sen toivoi olevan. Elämä, se voi pettää. Linnoista, joita rakennamme, voi riistäytyä maaperä, kun se ei kestä. 

Vaikka polulla oli kiviä ja mutkia, löysin myös hetkiä, jotka saivat sydämeni laulamaan. Auringonlaskut, jotka värittivät taivaan kirkkaaksi oranssiksi, ja ystävät, jotka nauravat kanssani, muistuttivat minua siitä, että elämään mahtuu myös valoa, vaikka välillä on synkkää.