Läsnäolosi saa minut elämään
Kukaan ei voi laskea onneni määrää
Mutta kun lähdet
Kaikki minussa kuolee
Etkä edes tiedä
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Nimetön
Runoilija Viivipieni
nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 25.12.2008
Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-
Käyttäjän kaikki runot
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Viivipieni | Kiitos | 10.5.2010 | 1 | Laulu |
| Viivipieni | Katoa | 22.2.2010 | 4 | Runo |
| Viivipieni | En tahdo | 2.1.2010 | 3 | Runo |
| Viivipieni | Nimetön | 2.1.2010 | 0 | Runo |
| Viivipieni | Krooninen ikävä | 30.12.2009 | 1 | Runo |
| Viivipieni | Alakulo | 24.10.2009 | 2 | Runo |
| Viivipieni | Mitä se on? | 18.10.2009 | 0 | Runo |
| Viivipieni | Happy end | 20.8.2009 | 5 | Runo |
| Viivipieni | Nimetön | 26.7.2009 | 3 | Runo |
| Viivipieni | Nimetön | 21.5.2009 | 2 | Runo |
Kommentit
Ehkä se ei kuitenkaan ole elämisen todellisinta ydintä... se mikä on näin riippuvaista toisen läsnäolosta... mutta siltä se vain monasti tuntuu. Ja tunteetkin ovat niin vietävän totta. Jotenkin runon kipu kiteytyy viimeiseen lauseeseen, hyvin muotoiltu.
tässä on jotain kauneutta haurautta. just itekin runoilin vähän samantapaisesta aiheesta 'ihminen tarvitsee ihmisen ollakseen ihminen ihmiselle'.
Kuvastaa hyvin tämän hetkisiä tuntojani.. Hieno!