vajoan

Toivo pitää hengissä. Sydän on tarkoitettu unelmoimaan, vaikka kaikki olisi toivotonta....

Tämä tunne on niin tuttu..Hieno runo! =)

Runosi kosketti...kaunista tekstiä, joka piti lukea useamman kerran.

Voi miten koskettava runo! Sydän jaksaa uskoa rakkauteen ja joskus se vie samaan loukkoon. Ja jälleen unelmoi, kuten kauniisti kirjoitat:)))

Niin...lapio kädessä onnea kaivetaan ja välillä tuskaksi asti...elämä on rakkautta ja raatamista :c)

Hienoa!

Koskettavaa...hyvin olet saanut tuon kipeän ja suruisan tunteen runoosi.
*Lämmin kiitos sanoistasi.

Toivo elää. Unelmat kantaa.

Ei tahdo sydän periksi antaa..Kaunis runo.

Joskus luontokin lukee tunnnelmia, ja osoittaa sympatiaa pimentämällä taivaan;
Ja sydän... sehän ei vähästä opi...
Liikuttava teksti.

Koskettavaa... todella...

Jännä juttu miten se oikeasti tuppaa satamaan aina, kun itkettää.