Kävelimme yössä, kaupungin syke
iskien sydämeen kuin jazzrumpalin tahti,
armaani ja minä, ilman päämäärää,
kivisten katujen labyrintissä.
Graffitit huusivat muureista,
tarinoita unohdetuista sieluista,
ja minä kuuntelin tuulen kuiskausta,
kuin arvoitusta, jota ei koskaan paljasteta.
Ohitimme suljetun kahvilan,
sen ikkunat heijastivat päiväunia,
ja katuvalo valaisi kasvosi,
tehden sinusta taideteoksen.
Jossain kaukana sireenit soivat,
kaupungin sinfonia jatkui taukoamatta,
ja minä ajattelin äärettömyyttä,
kuinka tähdet ovat vain valopisteitä pimeydessä.
Pysähdyimme sillalle, katsoen virtaavaa vettä,
ajatustemme meri sekoittui jokeen,
ja sillä hetkellä kaikki oli mahdollista,
maailma oli meidän, silmänräpäyksen.
Nimesin tämän hetken ikuisuudeksi,
ja kirjoitin sen sydämeeni,
jotta en unohtaisi, että olimme,
että olemme, että tulemme olemaan.
iskien sydämeen kuin jazzrumpalin tahti,
armaani ja minä, ilman päämäärää,
kivisten katujen labyrintissä.
Graffitit huusivat muureista,
tarinoita unohdetuista sieluista,
ja minä kuuntelin tuulen kuiskausta,
kuin arvoitusta, jota ei koskaan paljasteta.
Ohitimme suljetun kahvilan,
sen ikkunat heijastivat päiväunia,
ja katuvalo valaisi kasvosi,
tehden sinusta taideteoksen.
Jossain kaukana sireenit soivat,
kaupungin sinfonia jatkui taukoamatta,
ja minä ajattelin äärettömyyttä,
kuinka tähdet ovat vain valopisteitä pimeydessä.
Pysähdyimme sillalle, katsoen virtaavaa vettä,
ajatustemme meri sekoittui jokeen,
ja sillä hetkellä kaikki oli mahdollista,
maailma oli meidän, silmänräpäyksen.
Nimesin tämän hetken ikuisuudeksi,
ja kirjoitin sen sydämeeni,
jotta en unohtaisi, että olimme,
että olemme, että tulemme olemaan.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit