Olisiko siinä nostalgiaa, istua kivisillä rapuilla ja katsella sitä sateista katua, jota olen kulkenut niin monet kerrat ennenkin
Olisiko siinä nostalgiaa ja kaipaisinko minä sinua?
Kaipaisinko heistä jokaista, joka ei tiennyt tulevaisuuden olevan jo huomenna, sillä hengitys huurtui ja joku liukastui vessan ovella, eikä meillä ollut lupa poistua koulun pihalta
Mutta se oli vain silmänräpäys, kun olimme jo muualla, niin kuin meitä ei olisi edes ollut
Piilotupakalla nurkan takana,
mustekynän jälkiä vessan ovissa
Ja pyyhekumin palasia hiuksissa
Mutta olisiko siinä nostalgiaa ja palanen pakokauhua, huomata miten kiviset kadut ja talon rauniot ovat lopulta se ainoa, mitä jää kun ihmiset poistuvat
Ja kuulisinko minä kaikuja, niin kuin koulunkellon kotipihalla, silloin kun kesät olivat hitaita ja joku väritti tiiliseinää grafiiteilla
Voisinko minä kuvitella aulan täyteen reppuja, naulakot ja askeleita, vaikka en muista enää kasvoja
Ja olisiko siinä nostalgiaa ja ehkä palanen kaipuuta, painaa mieleen joka ainoan, joka joskus edes katsoi minua
Sillä se oli vain silmänräpäys, eikä meitä ollut enää olemassa, ei edes aamunavauksia ja pakkasta piilossa välitunneilla
Joten olisiko siinä nostalgiaa, nähdä miten koulunkellot lakkasivat toimimasta jo kauan ennen kuin viimeiset poistuivat paikalta
Mutta muistiko joku sammuttaa valot musiikkiluokasta
Ja tiesikö kukaan poistuvansa viimeisen kerran, silloin kun me olimme vielä olemassa?
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tekstissäsi on ihana haikeus menneeseen, saada aika hidastumaan voidakseen ehkä elää nuo menetetyt hetket uudelleen. Jäljelle on jäänyt vain kasa kiveä ja karkeaan tiiliseinään ruostunut grafiitti. Olisiko meistä ollut joksikin toiseksi, jos olisimme tienneet. Tienneet sammuttiko joku valot ja miten pimeys meihin imeytyi ja teki meistänäkymättömiä.
Olimas upeasti kerrottu ja laittoi miettimään, kutkutti ns. aivonystyröitä tai mitä ne nyt meitsillä onkaan tulla sahajauhon seassa.