Ääni on aika hauska otus.
Bändissäkään ei voi kuulla vain
kitaristia, rumpalia, laulajaa tai kosketinsoittajaa.
Kaikkien heidän soittonsa sulautuu yhteen,…
eikä yhtä instrumenttia voi erottaa toisesta.
Et siis voi kuulla vain kitaran soundia,
sillä siinä soi aina kaikki muutkin instrumentit,
jotka tekevät sen kitaran soundin.
Kaupungin hälystä
et voi erottaa autojen, ilmastointilaitteiden ja tehtaiden ääntä.
Ne ovat samaa massaa,
komppaavat toisiaan.
Et voi erottaa yhden koivun lehtien kahinaa.
Saati yhden lehden.
Et voi erottaa meren aallon ääntä tuulen äänestä.
Ne soivat yhdessä ja täydentävät toinen toistaan.
Niin me ihmisetkin.
Emme me ole yksilöitä.
Me soimme kuin bändi.
Muistoina, kohtaamisina, lukeminamme tarinoina,
tieteen hämärissä valoissa, uskontojen tunteissa,
nähtyinä elokuvina, opettajiemme eleissä,
jääkiekkosankariemme haastatteluissa,
tyttöystäviemme ja vaimojemme kosketuksissa,
äitiemme ja isiemme katseissa,
lastemme itkuissa ja nauruissa.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
- Harri Mölsä - 2016
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit