Kulissien takaa

On jo pitkään juonut suruunsa
mies, kulkija varjoisan tien
Ei enää mainetta kunniaa
Uusi uskomus on et pullo parantaa
Jääkaapissa valo vain
Autonsa käynnistää, ajaa kohti Alkoa

Kamerat lähtee käyntiin
tosi-tv alkaa ja
yleisö riemuissaan
popkorninsa esiin ottaa

Pojan kävelevän kadulla näkee
nainen vanha, jo väsynyt
yksinäinen, ainut lapsensa mullan alla
rakas poikansa ammuttiin
vaimo ja kolme lasta jäi
nykyisin vain vaimo ja kaksi,
tyttö, tyttö ja tyttö ovat jäljellä

Mutkasta ilman valoja liian lujaa
ajaa vanha Lada ruostepilkkuinen
kuski rattia kiljuen puristaa
luisusta yrittää suoristaa
niin turhaan, osuu kulkijaan
siitä valopylvääseen
poika tiellä kituen makaa
ja auto -syttyy palamaan.

Ambulanssit ajavat kovaa
ihmiset ikkunoista tuijottaa
poika hiljaa lausuu rukouksen
"suojelethan rakkaintani"
hoitaja hyssyttää, käskee lepäämään
poika silmät ummistaa
eikä niitä avaa koskaan

Olit typerä kun luotit,
että elämän luodit
satuttaa ei vois
teistä kumpaakaan
unohdit, että
näytelmissä
aina joku kuolee,
joku menee uusiin naimisiin,
joku tekee laittoman abortin
ja joku joutuu työttömäksi

Halvan viinan voimalla
odotti tyttö kolme tuntia
ja puhelimeensa vastaa
pyyhkii ripsaria poskistaan
joku yrittää tyttöä halata
hän vetäyy jonnekin piiloon

Hän juoksee vessaan parkumaan.
Ja nyt jo häntä kaduttaa
ettei malttanut odottaa
vaan sanoi "tule vaan,
bileet on täysillä käynnissä
ja hei busseja kulkee läpi yön"
ja unohti että kuskit on lakossa.
Kun poika siitä muistutti
käski tyttö kävelemään
Pakkasessa läpi kaupungin.

Ja aamulla ei halunnut herätä
kirosi ja huusi ettei tuu kouluun
sanoi tappavansa itsensä ja pian sen tekikin

Olit typerä kun luotit
että elämän luodit
satuttaa ei vois
teistä kumpaakaan
unohdit että
näytelmissä
aina joku kuolee
joku menee uusiin naimisiin
joku tekee laittoman abortin
ja joku joutuu työttömäksi

Ja hautajaisaamu koittaa
tulen sua herättämään
ja aukaisen verhot
ja hoputtelen.

Sä hymyilet ja kuiskaat
"mä aion taisteluni voittaa"
ja äiti on ylpee se luulee
et aiot surus unohtaa
silti äiti takias pukeutuu mustaan

Alat pukeutumaan
ja mä menen syömään aamupalaa
ja kun tulen hakemaan
makaat lattialla ranteet auki
ja huudat näkeväsi valon.

Mä yritän susta kiinni ottaa
ambulanssit kurvaa pihaan
ja me sovitaan,
sut haudataan Mikan suvun hautaan Nakkilaan.

Olin typerä kun luotin
että elämän luodit
satuttaa ei vois
meitä ollenkaan
unohdin että
elämässä
siskon poikaystävä auton alle jää
veli kuolee syöpään
isä murhataan
ja toiset ittensä tappaa.

Mä tiedän et äiti ei selviä,
olla niin yksin,
niin paljon kärsiä,
se kaivertaa sydäntä ontommaksi,
ontommaksi ja saa aikaan reiän

äiti kiidätetään sairaalaan, ja selviää,
äiti sairastaa syöpää, kuten Justus, veljemme
pieni pikkuveljemme, viaton, pieni veljemme
miksi kuolee viaton, kuka ohjaa maailmaa,
kuka nyt mua johdattaa?

edessä on kolme tuskaista kuolemanjuhlaa
äidin, joka kuoli syöpään
siskon, joka veti ranteensa auki
sekä itseni, entisen itseni

musta tulee siili, orpo, pieni tyttönen
päätän, itke koskaan en
muutan sijaisperheeseen
pihassa on keinu, sisällä askarteluhuone,
joka puolella hymyjä
näyttää valoisalta, hymyilen ja unohdan
muutan mun maailman. Siili piikit pudottaa

Olin typerä kun luotin
että elämän luodit
satuttaa ei vois
meitä ollenkaan
unohdin että
elämässä
siskon poikaystävä auton alle jää
veli ja äiti kuolevat syöpään
isä murhataan
ja toiset ittensä tappaa.

Vaan en saa olla siellä kuin 5 vuotta
kun kuulen sanat samat
"Sinä muutat muualle asumaan"
taas itken verta
siili unohti itseään suojata

Maailmani särkyi nuorena
en tiedä mitä pitäs ajatella
mä poltan kaikki sillat
vaikken niitä taakseni jättäiskään

Ja jälleen edessä on uusi nainen
hymyillen minulle kunnes
näkee viillellyt ranteet
lävistetyn alahuulen
näkee tuskan silmissäni

Siili kasvattaa uudet piikit,
metalliset pienet veitset
tulkaa lähemmäs ihmiset
tahdon tuottaa tuskaa
yrittäkääpä minuun koskea

Luulette mun itkevän
mulla on vain roska silmässä
mä en itke koskaan
sen päätin jo kauan sitten

Mä huudatan stereoitani
sijaisäitini käskee olla hiljaa
Mä väännän musiikin kovemmalle
Mä hukun melun syleilyyn
hämärän huoneeni osaksi

Unelias päivä vaihtuu
unettomaksi yöksi
mä vedän veitsen esiin
näen kuinka veri tippuu lattiaan

Olin typerä kun luotin
että elämän luodit
satuttaa ei vois
meitä ollenkaan
unohdin että
elämässä
siskon poikaystävä auton alle jää
veli ja äiti kuolevat syöpään
isä murhataan
ja toiset ittensä tappaa.

Mä tiedän olevani poissa
kuulen jonkun itkevän
herään keskellä valkoista.
Taivasko, ajattelen

Olen teholla letkuja kroppa täynnä.
Hän herää, joku huutaa.
Mä suljen silmäni nopeaan.

Sijaisäiti pitelee kädestä
Pyytää anteeksi.
Mä ummistan silmäni.
Anna nukkua, pyydän.
Ämmän poistuessa huoneesta
revin letkut pois ranteista.
Antakaa siilin kuolla, pliis.

Olet typerä jos luotat
että elämän luodit
satuttaa ei vois
ketään ollenkaan
tulet pettymään
jos unohdat että
elämässä
jonkun poikaystävä auton alle jää
jonkun veli ja äiti kuolevat syöpään
jonkun isä murhataan
ja toiset ittensä tappaa.