Yhden kerran olen eläessäni tuntenut lämmön
Vaikka olisin siitä maksanut kultaa
Sinä soit hymysi minulle ilmaiseksi
Sylissäsi uskalsin vihdoin lentää,
laskeutua olkapäillesi
Ilman sitä samaa huolta ja pelkoa
jota tunsin lapsena
Jos olisin voinut
olisin pitänyt sinusta kiinni
Toiset hymynsä kieltää muilta
niin kuin minäkin
Sinulle se tuntui olevan
liiankin helppoa
Ilo maksaa ikuisesti liikaa
Melkein uskoin että sinä onnea
huvin vuoksi muille jakelit
Mutta maksoihan se
Etkä siksi ehtinyt kanssani olla
Muut kaiken aikasi veivät
Nyt olen vain synkkä varjo muistoissasi
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi


