Mies kävelee yksinään kadulla,
hän kaipaa omaa perhettään,
kaipaa, uneksii, kyynelvirrassa,
aikoja, jolloin sai jotakin niin
vahvasti rakastaa, tuntea turvaa.
Aikanaan auto-onnettomuus
vei häneltä kaiken rakkaan,
hänen naisystävänsäkkin, jäi
jäljelle yksinäisyys, ahdinko.
Mies pohtii matkallaan elämää,
kuin hän näin onneton onkaan,
miksi hänelle kävi näin, toinen
toistaan askeleiltaan hän yllättäi
herää, ajatuksien keskelt nousee,
saa kuin valoa tunnelin päähän.
Kristallin kirkas aurinko alkaa
pilkistä tummien pilvien takaa,
hänen huulilleen nousee hymy,
jonkunlainen toivon pilkahdus,
sydän alkaa sykkiä hunajaa,
silmät kirkastuu, huokuu tätä
kaikkea tunnetta pois ikävästä.
Hänen eteensä taivaasta laskutuu
maan kaunein enkeli, vaaleet kiharat,
leninki yllään, virheetön iho, hänen
poskiltaan virtaa onnenkyyneleet,
enkeli siiven kosketus kuin hipaisee
miehen sisintä vahvistaakseen
häntä, kunnes häviää jää jäljelle
vahva mieli, ajatus paremmasta,
- ei enään tunnetta ahdingosta.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit