Pelkään nukkumaanmenoa

Illalla yksinäin, pelkään mennä nukkumaan,
silloin, kaikki tunteet nää, tulee uhkaamaan.

Ennen se oli hetki päivästä,
jolloin sain kaikesta levätä.

Se oli se hetki päivästä, josta unelmoin,
se hetki jolloin muut, paitsi rakkaani, unohtaa voin.

Nyt se hetki tulee väkisin,
ei auta, vaikka mitä tekisin.

Kun sammutan valot,
alkaa taas tunteiden palot.

Ensin tulee ikävä, sitten häpeä, Sinua ikävöin,
vaikka kuinka sanot, emme voi jatkaa näin.

Tulet mieleeni lämpöisenä, pehmoisena,
kuinka olit vierelläin, suloisena.

Tulee mieleen ihanat rakastelut,
miten paransimme ulkomaailman surut.

Tunnen kuinka Sinua himoitsen, haluan,
aina saat aikaan erektion kovan.

Vaan ei ole ketään vierelläin,
turhaa on miehuutta tuhlata näin.

Nousen, puen, ja allapäin, menen parvekkeelle,
katselen kuutamoa ja ajattelen, tuskin nukut Sinäkään,
jollet ole pilleriä ottanut jelppimään.