iske vihdoinkin

ei mikään ihme tai ilmestys 
saa tuultani puhaltamaan
kuivuneen kukkasi terälehtiä
varjelen niitä kuin hirviö ruusuaan

syö minua sylissäsi 
sokaise julmalla valollasi
toinen silmäni on aina peitetty
jotta toinen näkisi pimeässä paremmin

maalaa minulle raidat 
jotta voin äärettömän avaruuden halki karjua kadonnutta sinua
upottaa kynteni ettet enää huku
kumistaa kuortasi sillä tiedän kuinka kauniisti se voi soida

kehäsi sisään tahdon piirtää sen puolikkaan
rakentaa pääkaupunkini, asua kolmosen sisällä
vaikka niin suuria kaupunkeja inhoan ja katson kieroon

syö minua sylissäsi; ahmi
raatele viimeiset rippeet siitä mitä minusta on jäljellä, peitä pimeään
tänään jäätiköllä kasvaa passionpuu
niin paljon minä sinua