En osaa aina kaikkea itsestäni antaa,
en murheitani, tunteitani jakaa,
olen tottunut - ne itse täytyy kantaa.
Mutta yritän kertoa kauniin sanoin,
olet kaikkea mitä elämältä tahdoin.
Olet sitä aina.
Pidä minut lähellä, paina rintaasi vasten.
Annan sinulle kaiken rakkauteni,
tunnet sydämeni sykkeen, ikuisen.
Aina en sitä sinulle näyttää osaa,
toivonkin - ole opas minulle tielläni,
matkamme vain hyvään johtaa.
Olet kallein aarteeni,
auringonpaisteeni,
mystinen tieteeni - rakkauteni
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mystisen hieno lopetus, hyvä runo
Hyvin kaunis soljuva runo.