Painajaisten saattelemana astun taas tähän maailmaan.
Olin jo unohtanut sen uinuvat harmaat pilvet ja auringon, jonka valo ei meitä valasise. Kylmän pohjois tuulen... se vain jatkaa ja jatkaa kulkemistään, kunnes kaikki on jäässä.
Ja ystäväni... olinkin jo unohtanut kuinka kylmät kätesi ovatkaan. Omani eivät ole sen puhtaammat tai lämpimämmät kuin sinunkaan.
Olinkin jo unohtanut miltä tuntuu olla ihminen.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
