SeToinen

Luulin, että olin se jota rakastat.
Se ainoa, joka sinut saa.
Mutta näytit itse miten se toinen on aina läsnä.
Sanoissasi, tunteissasi, teoissasi.
En koskaan saa sinua täysin.
Annoin olla, muutin itseni, jätin taakseni kaiken rakkaan.
Perheen, ystävät..
Muutin luoksesi, pois kaikesta tutusta ja rakkaasta.
Hän tulee väliimme aina, kun mahdollisuus on.
Hän ei koskaan mene pois.
Ymmärrän ensirakkauden tärkeyden ja läheisyyden, mutta se miten kohtelet minua hänen lähellään on liikaa.
Olen kuin ilmaa, ilmaa joka haihtuu koko ajan kauemmas hänen lähellään.
Olen yksin..
Miten saisin sinut ymmärtämään kivun jonka hän tuottaa tullessaan lähelle..
En tiedä kauanko jaksan enää pidätellä lähtöäni, rakastan liikaa mutta olen satuttanut itseäni tarpeeksi jo ennen sinuakin..
Aja hänet pois jotta voisin olla omasi ja kaikki olisi kuin silloin ku ensi kerran kohdattiin.
Tekisitkö sen? Minun vuokseni?