Surujen kantajille

Runoilija Valosydän

nainen
Julkaistu:
7
Liittynyt: 15.3.2026
Viimeksi paikalla: 16.4.2026 21:57

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
15.2.2005

 
Kunpa olisin voinut voidella sielusi valolla
Ottaa kanssasi askeleen suojaan
Mutta jalkani olivat juurtuneet
Sinne
Missä maa ei kannattele
Ja kylmin sormin
Koitin estää lyhtyäni sammumasta
 
Se minkä piti olla turva
Oli olennolleni kuolemaksi
Ja lakkasin olemasta
 
En osannut kantaa sinua meren yli
Otin myrskysi vastaan
Kunnes ne olivat minunkin
Toivon
Että sinäkin löysit rauhan
Kun lakkasit uskomasta
Vain toisen ihmisen pelastukseen

...

Jäit taakseni, en uskaltanut katsoa jälkeen
Tanssin, murruin, lankesin
Lepatin, rukoilin, pelkäsin
Ja kun tuli hetki auringon nousta
Se nousi
Valaisi valkeat seinät kullallaan
Uskalsin hengittää


 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Tosiaankin, aina täytyy uskaltaa hengittää.
Kuvaat kauniisti eroa, luopumista ja uuden alkua. Tykkään erityisesti kolmannen säkeen lopusta.
koskettava runo!
kaikki tapahtuu ajallaan
 

Käyttäjän kaikki runot