Sinä
Istun hiljaa huoneessain,
kyyneleen valuessa poskellain.
Muistelen sua edelleen,
toisitpa valoa vielä huomiseen.
Kuinka se rakkaus saattoi niin kipua tuottaa,
sydämmeni hiljalleen huokaa.
Nyt kaipuu suuri on,
sä et tiennyt mikä tärkeää mulle ollut on.
Läheisyytes sun,
oli ainoa asiani mun.
Kunpa saisin sut takaisin,
menetin sut liian aikaisin.
Selite:
ei kovin hyvä runo mut tollasen vässäsin.. :D
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Rakkaus kun satuttaa----voiko siihen enää turvautua *~
Kaunis runo :)
Kaunista kaipuuta. Kun toisesta niin paljon välittää ja rakastaa, on vaikea päästää irti.
Nätti runo.
Runon sanoma ja sen esilletuonti perin koskettava ja taidokas, kovasti pidin.
Itse olisin ehkä jättänyt pilkut ja pisteet pois; lyönyt sen sijaan enterin aina pisteen jälkeen.. Mutta se nyt on vain mielipidekysymys :)
Kokonaisuutena kuitenkin varsin hieno runo, josta jää kaihoisan nostalginen fiilis. Tykkäsin