Tonigee

aamusta herrään

töit teen näin unissain

tulevaisuuden takii menneisyys mielikuvissain,

näen kotikadun kasvot

niin monesti

etten niitä edes katso,

hetki on kuin varjo

jota juoksen pakoon,

pysähdyin

peilis kasvot toivotan tervetulleeks,

huomaan juosseeni varjoo pakkoon

valo pimeyden uuvuttaa

auringon säteet loputtomat

kiitos