Ajan nielu, on katsos, ahnas
Kun kaislahameiset tanssivat
järven rannassa ja jää kahisee
kankaansa, ehkä
minä palaan ja kirjoitan vielä yhden runon,
sellaisen, jota et ikinä ole lukenut.
Tai ehkä minä vaivun tuhatvuotiseen uneen,
josta herätessäni
en muista, kuka olin, missä ja milloin
tai kuka sinä olit.
Ja vaikka nämä sanat ovat nyt tässä – ne tulevat katoamaan ajan nieluun,
kuten minäkin, kuten me ja kaikki, mikä meitä nyt ympäröi.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
