Nedda

Ensisuudelma ja ihmisiä vilisevän kujan huolettomuus,

loputtoman loppukesän

lämpimissä illoissa,


auringonsäteiden

kirkastama maailma

 

silmänräpäyksessä

omasi

 

kuitenkin

 

 

 

 

Kymmenen litraa huokauksia
 

pihapuiden oksilta

 

kävelet

 

näen sinut kaukaa,

menneisyydestä,



auditiivisesti oikeataajuuksinen mies,

ilmestyt elämääni ikuisuuden metsän takaa,

sinä ja

auringossa leimuavat

huulesi



aiotko kutittaa?

 

kävelet selkä suorassa minua kohti

selkä suorassa

kohti

elämääni
 

piiloudun kuin kissa

talvi-iltaisin värjöttelevä

sulje silmäsi

 

mutta niin sinä tulit 

loppukesään, lämpimään syksyyn,



 

 

tulit ja teit elämäni 

hämähäkinseiteistä

rusetteja.

 

Talvi-illoissa värjöttelevä Edward Munch suli

käsiisi ja kultaiset kuoret

 

irtosivat korennon siipien päältä,

 

surisin vieressä,

olimme irralla maasta.

 

 

 

 

 

Never grow old,

 

reggaeta ja korituoleja,

kirsikkaolutta ja keski-eurooppalaista terassivaloketjua.

 

Olet minulle valoketju maailmaan, josta kerran lähdin,

 

Adam.

 

Halusit tai et, tässä sitä ollaan -

omena-allergia ja

egovallankumous,

 

viisisataa lukematonta tinderviestiä.

 

Surffaripoika ja kalenterityttö,

hiukset kasvoi selkään kiinni.

 

Kaasu pohjassa,

Che mikä vapaus!

 

Montako rakasta tarvitaan

pyöreän huoneen sokkeloissa

pienen perheen perustamiseen,

 

pistorasioiden irrottamiseen.

 

Pidä hatustasi kiinni -

omistan kaikki runoni sinulle.