Juoksen takaisin pelloille ja
poljen hiekkatien reunaa.
Sinne minä palaan,
lattian natiseviin lautoihin
ja sisiliskoihin
kivellä laiturin vieressä, jossa
heinänkorret ulottuvat taivaaseen ja
kumiveneellä pääsee merten ylitse.
Sille kirkasvetiselle lammelle,
raikkauteen, josta
löydän sinut ja itseni,
veden alta
koko maailman.
Nuotio savuttaa ja kertoo
omia tarinoitaan;
sinä lähdit ja veit mukanasi
niin paljon kuin tiesitkin vieväsi.
Jätit jälkeesi enemmän,
confused barely alive
ihmisraunioita,
sylintäydeltä villasukkia:
pure sun
ikuiseen jääkauteen
olisi huonomminkin voinut mennä
kaiku huutaa sinnikkäästi
vuodesta toiseen
ei olisi
poljen hiekkatien reunaa.
Sinne minä palaan,
lattian natiseviin lautoihin
ja sisiliskoihin
kivellä laiturin vieressä, jossa
heinänkorret ulottuvat taivaaseen ja
kumiveneellä pääsee merten ylitse.
Sille kirkasvetiselle lammelle,
raikkauteen, josta
löydän sinut ja itseni,
veden alta
koko maailman.
Nuotio savuttaa ja kertoo
omia tarinoitaan;
sinä lähdit ja veit mukanasi
niin paljon kuin tiesitkin vieväsi.
Jätit jälkeesi enemmän,
confused barely alive
ihmisraunioita,
sylintäydeltä villasukkia:
pure sun
ikuiseen jääkauteen
olisi huonomminkin voinut mennä
kaiku huutaa sinnikkäästi
vuodesta toiseen
ei olisi
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
määrätietoisesti kirjoitettu kokonaisuus, missä teema on selvillä, mutta jättää hyvin lukijan mielikuviin tilaa.
Upea runosi on.
Tuo kaiku on aivan ihana omassa ns ivassaan