Nedda

Talutat minut
käsityskyvyn tuolle puolen,

kuin olisimme matkalla
torikahvilaan.


Menneiden aikojen taikaa,
tulisieluiset pisamat
vatsallasi resonoivina ääninä.


Oliivipuidesi alla
viivyn huomattavan

pitkän


hetken,



k a u a n   k a u a n



k a u a n   k a u a n



k a u a n



k a u a n



Torikahvilan tyttö keskeyttää:
Laitetaanko kaikilla aisteilla?

Katsot oikeissa kohdissa silmiin.
Auringonpaisteen kihisevä polte

loppukesän ikuisuudessa,


virtaan luoksesi vaahtopäinä
valtamerten

voimalla.


Tähtikirkkaan taivaan alla
menneen ajan charmia,


sinä senkin



häikäisevän

tyyni



Saimaa.


Räjäytät padot kuin

hurjimmat unelmani

voisivat vain lipua
rantaan

simpukoina


olemassaolossasi
vanhaa taikuutta

hatustasi
sinkoilee perhosia



karkaan

mukaan

uniisi



Kia ora, pidä

hatustasi kiinni: olet

p e r i l l ä

t ä m ä

o n

a l k u