miesvaalea

Runoilija miesvaalea

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> miesvaalea kuva
mies
Julkaistu:
4
Liittynyt: 17.1.2018
Viimeksi paikalla: 27.5.2026 9:57

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

kelle kuullunkaan kun olen hiljaa 





 
 

Rakkaus armoa



erossa rakkaus ei kätkeydy
sen minuus huutaa ikävää ja kaipuuta
vaan rakkauden sydän on onneksi täynnä armoa
 
voisinko vapaus valolla
kerrankin katsoa itseeni,
kun ei enää toista ole.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Runoutta rakastamisen vaikeudesta, mutta sydän kuitenkin armahtaa onneksi?
Ja ei kun uusia seikkailuja kohti, rakastamisessakin! 
Kiitos
Ehkä en tavoita runosi kaikkeutta mutta selitän tässä nyt omaa näkemystäni: kyllä, valoa itsesi suuntaan! Onni löytyy itsestäsi. Kun pystyy rakkauteen, kääntöpuolelle saa aina luopumisen. Oletus rakkauden olemuksesta, ettei se olisi täysi ilman vastarakkautta, on mielestäni vähättelevä.
Kiitos hienoa että runo puhutteli.

Niin se on vähättelevää, rakastuminen pelkkään rakastumiseen on haavoittuva.
 
Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> miesvaalea kuva
Syntymäaika: 
18.6.1963
Runojen lukumäärä: 
4
saannot: 
Olen lukenut sivuston säännöt ja hyväksyn ne.
tietosuoja: 
Olen tutustunut sivuston tietosuojaselosteeseen.