lindalinda

Runoilija lindalinda

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> lindalinda kuva
nainen
Julkaistu:
257
Liittynyt: 5.8.2007
Viimeksi paikalla: 2.4.2024 9:26

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
6.12.1952

Minusta ei koskaan tullut mitään ihmisenä ja nyt ei enää ehdi tulemaankaan, luulen. 

Ihanaa jos löysit runoistani jotain.
---

Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme että kaikki käy hyvin
- Mauno Koivisto
 
Suosittelen:
 

lohduttomuus

muistan vielä kasteiset aamut
auringon siemenet silmissäni
sateen lapsosia saniaisissa
ja sen
miten herätit kaipuuni varoen 
 
nyt kuulen melkein hiutaleiden hymisevän
näen tähdet tummuvan iltaan
ikävä istuu olkapäälle
ja kaikesta on ikuisuus
 
rohkeaksi rakastetut 
ehjinä eksyneet
kaksi kivulla kadonnutta
lumen viileydessä
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Kerrassaan upeaa pohdintaa.
Upea ja samalla syvälle koskettava. 
Nyt liikutaan kuin hiljaa luontopolulla. Askel narahtaa pakkaslumen alla, linnut viipyilevät kiepeissään. Lumi odottaa oksilla seuraten täydenkuun kulkua ja kuinka aika jättää. Maalasit tämän pensselillä, herkällä ja armottomalla pensselillä. Upea runo!
 

Käyttäjän kaikki runot

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> lindalinda kuva
Syntymäaika: 
6.12.1952
Runojen lukumäärä: 
257
saannot: 
Olen lukenut sivuston säännöt ja hyväksyn ne.
tietosuoja: 
Olen tutustunut sivuston tietosuojaselosteeseen.