![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Karpalo kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-2349-1635830145.jpg?itok=d5ZbnFwZ "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Karpalo kuva")
Sydänmetsä (äänitys)
Lähdinpä kerran
kävelylle metsään
ihastelin kaikkea kaunista
ihan tavallista
mutta
täysin ihmeellistä
Auringonvalo läikkyi kasvoillani
varpujen lehdet leikkivät säärilläni
nojasin hetken sammalpeitteiseen pyöreään kiveen
niin tummanvihreää, tummanvihreää pintaa, pehmeää kuin samentti
Ja linnut, nuo jumalaiset laulun taitajat,
kauneinta musiikkia väsyneen korville,
ken laulaa ja mille,
silkkaa riemua - luulen
Istahdin sitten
vanhan männyn juurelle
kuuntelin puun tarinoita,
milloin oli tuntenut myrskyn repivän oksiaan,
milloin ihastellut Auroran liekehtimistä taivaalla,
ja milloin peittynyt niin paksuun lumeen, että hiljaisuus, vain hiljaisuus
kaikkialla
Minä ajattelin, jospa jäisin siihen istumaan,
muuttuisin osaksi puuta, sulautuisimme yhteen,
sammalpeitteen saisin, samaa valoa hengittäisimme
Kesän tuoksut ja riemut, kukat kaikki - talven rauha ja hiljaisuus
tähtitaivaan kirkas upeus.....sielun mystinen polku
elämän Korkea Veisu
Paluumatkalle vaikka lähdin,
yhä silmät sulkiessani
metsän siimeksessä kuljen,
kaiken sieltä löydän,
itseni minä löydän, omia polkujani minä kuljen
sydämessäni
luonnon tunnen,
yhtä kaikki, sama kauneus,
pyhän tuntu.
kävelylle metsään
ihastelin kaikkea kaunista
ihan tavallista
mutta
täysin ihmeellistä
Auringonvalo läikkyi kasvoillani
varpujen lehdet leikkivät säärilläni
nojasin hetken sammalpeitteiseen pyöreään kiveen
niin tummanvihreää, tummanvihreää pintaa, pehmeää kuin samentti
Ja linnut, nuo jumalaiset laulun taitajat,
kauneinta musiikkia väsyneen korville,
ken laulaa ja mille,
silkkaa riemua - luulen
Istahdin sitten
vanhan männyn juurelle
kuuntelin puun tarinoita,
milloin oli tuntenut myrskyn repivän oksiaan,
milloin ihastellut Auroran liekehtimistä taivaalla,
ja milloin peittynyt niin paksuun lumeen, että hiljaisuus, vain hiljaisuus
kaikkialla
Minä ajattelin, jospa jäisin siihen istumaan,
muuttuisin osaksi puuta, sulautuisimme yhteen,
sammalpeitteen saisin, samaa valoa hengittäisimme
Kesän tuoksut ja riemut, kukat kaikki - talven rauha ja hiljaisuus
tähtitaivaan kirkas upeus.....sielun mystinen polku
elämän Korkea Veisu
Paluumatkalle vaikka lähdin,
yhä silmät sulkiessani
metsän siimeksessä kuljen,
kaiken sieltä löydän,
itseni minä löydän, omia polkujani minä kuljen
sydämessäni
luonnon tunnen,
yhtä kaikki, sama kauneus,
pyhän tuntu.
Selite:
Kokeilinpa sitten äänittää tämän runon - audio kuvake löytyy jostain....:-) Kiitos Oiva Utumaan, jonka äänitetyt runot innoittivat minua kokeilemaan tällaista.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Pääsin mukaan metsään tuon runon ansiosta, aatoksen siivin, oli helppo samaistua ja oivaitaa, uusia näkökulmia.
Voimaannuttava runo, voima runo.