Havu

Runoilija Havu

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 18.12.2007

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Rengas

Katson hymyilevien kasvojen rengasta.
Tämä liittää meidät yhteen tiiviimmin kuin vihkisormus.
Matolla on pölyä ja pidämme toisiamme käsistä kiinni.
Kuka aloittaa puhumisen
- vielä on hiljaista kun kaikki silmäilevät toisiaan, miten paljon kaikki on muuttunut eikä yhtään.
Anna puristaa kättäni, laitan sähkösanoman eteenpäin Samuelille.
Joku naurahtaa;
tunnen itseni onnellisemmaksi kuin kuukausiin.

Avioero, läheisen kuolema, masennus.
Rankka vuosi niin kovin monelle.
Kaikki hymyilevät;
onko se valhetta?
Minä olen se, josta aviomies hakkasi rakkauden pihalle, ja ensimmäistä kertaa
pitkään aikaan
hymyni ei halkeile; se on aito.
Minä en ole yksin.

Minun perheeni on tässä;
minulla on ympärilläni ihmisiä jotka välittävät ja se on tarpeeksi.
Sen tähden minä jaksan elää ja sen tähden Seija ei enää yritä viiltää ranteitaan auki.

Selite: 
Ystävät ovat tärkeitä. Tämä ei ole henkilökohtainen runo. Vähän mietityttää, onko runoon sopivaa käyttää nimiä, mutta menköön, kun en keksi muuta tapaa.
Kategoria: 
 

Kommentit

Hyvä pidin!

tuli mieleen partiossa harrastettava ystävärinki jolla yhteinen päivä ainakin lopetettiin, ellei peräti aloitettukkin.

kyllä sellaisia hetkiä kaipaa, vaikka ne taisivatkin vain jäädä sinne ala-asteelle ja partioon, jossa kaikki ei kuitenkaan kaikkien kavereita ollutkaan.

pohdit oliko sopivaa käyttää nimiä. en sitten tiedä mitä kysseiset henkilöt asiasta ajattelevat, mikäli oikeita nimiä käytit, mutta mie pidin siitä. vaikka normaalisti kammoksunkin ihmisten nimeämistä runoissa, niin tässä se toikin jottain erilaisuutta essiin.
tässä ei turhaa taiteellisuutta harrastettu. tämä oli kuin päiväkirjamerkintä, taikka ote novellista, mutta iski hyvin ja sai lukijan päättämään, jotta lukkee seuraavankin runon:)

Kosketti suunnattomasti,vaikkei ollut henkilökohtainen?
Ehkei avioliitosta ole kokemusta,mutta jotenkin kolahti tuo "Minä olen se,josta aviomies hakkasi rakkauden pihalle".
Olen sitä mieltä että lapset ja ystävät tuovat onnen.

Mielestäni nimenomaan tuo nimien käyttö tekee tähän runoon sen hienon tunnelman ja tyylin. Tietenkin olisi hyvä, jos nimet olisi muutettu.(en tiedä onko) Mutta joka tapauksessa pidin kovasti ja juuri tarinamaisuutensa, mutta kuitenkin tiiviytensä ansiosta runosi erottuu tusinarunojen massasta. Kaunista :)

 

Käyttäjän kaikki runot

Runojen lukumäärä: 
10