Dakota

Pieni lapsi yksin istuu
kylmään nurkkaan piiloutuu
ja sulkee silmänsä toivoen
matkan jo päättyneen

Pieni lapsi yksin havahtuu,
eikä ymmärrä mitä tapahtuu
ja sulkee silmänsä toivoen
että kaikki olis kuin ennen

Pieni lapsi yksin odottaa
mitä elämä tuokaan mukanaan
ja sulkee silmänsä toivoen
pelon ja surun jo hävinneen

Hän vaikenee ja unohtaa,
saaden pelon ja surunsa hallintaan
Hän sulkee surun sydämeen
ja jatkaa matkaa tulevaisuuteen

Nuori nainen yksin istuu
kyyneliltään nurkkaan piiloutuu
ja sulkee silmänsä toivoen
lapsuutensa jo unohtaneen

Nuori nainen yksin havahtuu
kuka olen, olenko joku muu
ja sulkee silmänsä toivoen
olevansa jo vahva aikuinen

Nuori nainen yksin odottaa
että joku tarjoisi apuaan
ja sulkee silmänsä toivoen
pois tunteensa tuskaisen

Hän vaikenee ja unohtaa,
saaden pelon ja surunsa hallintaan
Hän sulkee surun sydämeen
ja jatkaa matkaa tulevaisuuteen

Väsynyt äiti yksin istuu
lapsiltansa nurkkaan piiloutuu
ja sulkeen silmänsä toivoen
pois poskelle vierähtäneen kyyneleen

Väsynyt äiti yksin havahtuu
mihin ajatukset taas ajautuu
ja sulkee silmänsä toivoen
ajatuksensa jo kadonneen

Väsynyt äiti yksin odottaa
kunnes mielensä saa rauhoittumaan
ja sulkee silmänsä toivoen
että ajatukset jäis eiliseen

Hän vaikenee ja unohtaa,
saaden pelon ja surunsa hallintaan
Hän sulkee surun sydämeen
ja jatkaa matkaa tulevaisuuteen

Vanha nainen yksin istuu
kun pelko ja suru voimistuu
ja sulkee silmänsä toivoen
jonkun häntä jo kuunnelleen

Vanha nainen yksin havahtuu
jos en minä kuuntele niin kuka muu
ja sulkee silmänsä toivoen
itseänsä aikaisemmin jo auttaneen

Hän ei vaikene eikä unohda
hän kohtaa pelkonsa ja surunsa
Hän kuuntelee surua sydämen
antaen aikansa ja rakkauden

Vanha nainen yksin odottaa
muttei pelkää pelkoa eikä suruaan
ja sulkee silmänsä toivoen
että matka jatkuisi edelleen...