arjen tunnetilat

eilen torin kyljessä
einestä nauttimassa

tänään puolestaan
itse terrinniini väännän
sanoja helistän
ehkä viinillä kilistän

aurinko pyrkii näyttämään
liat ja suhmurat
harmaita ikkunoita
siis ehkä pesemään 
juujuu ja tottakai
        toisaalta
        sydäntä särkee vieläkin
        menetykset suuret siis
vanha tolkutus paikkansa pitää
ei arvostusta ennen osaa antaa
vasta kun sen jonkin iäksi menettää

molekyyleistä itsensä uusiksi kuroa
hiljaisuuden vallitessa hiven nyt jopa juroa
lamaavan surun hallitessa
epätoivonkin nurkissa vallitessa

ilon kyykkyhypyt eivät enää onnistu
eivätkä turhat höpötykset oikein luonnistu