Maisemasta syntyi ihminen
ja ihmisestä syntyi
väärin lausuttu runo
joka puristettiin
sammuneessa hiilikaivoksessa
työläisen likaisella kädellä
raskaasta
mätänevästä haavasta.
Hänellä ei ollut arvoa
hänellä ei ollut nimeä
mutta yksin hän kantoi
koko suuren maailman
*
Laulunsa hän kirjoitti kuolleille kirjeille.
Niille sydämille, jotka päättyivät polttouuneihin.
Niille sydämille, joiden nimet jäivät yläparville,
loimuiksi kanteleiden korkeimpiin oktaaveihin,
eivätkä koskaan tulleet tunnustetuiksi.
Kirjeitä lukemalla pystyi ymmärtämään
miten vapaimmat kyyhkyset
kuoriutuivat ahtaimpien tiilenpäiden keskeltä.
He kirjoittivat itsestään taivaan
noille oranssinpunaisille valkokankaille
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi


