riensi hetki aikaan yhtyi valoon
Ensimmäinen aamu
syksyn mittaa laskevat lehdet
Niin eihän tässä mitään hätää
on aamu ja siitä päivästä ei tiedä kukaan vielä mitään
syntyi muna kultainen kuoriutuva
Ensimmäinen aamu
ja kaksitoista toisiaan seuraavaa kuuta
keväät tekevät, näkevät, itkevät, synnyttävät
kesät palaavat, niiden silmin kukin näkee hetken
syksyn mittaa laskevat lehdet
pimeän alenevin askelin
talven kainalosta paleleva valo
avaa silmänsä taivaalle
Niin eihän tässä mitään hätää
on aamu ja siitä päivästä ei tiedä kukaan vielä mitään
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Se on hyvä kun ei ole hätää vaikka ei tiedä alkavasta päivästä mitään,pidän.