Pakkorunoudessa sitä erityisen hyvin pääsee jyvälle siitä, miten helppoa on osua tavoitteisiin, kunhan ne määrittelee sopivasti. "Runo päivässä" voi tarkoittaa ihan millaista tekelettä vain. Pelkkä piste muuten tyhjällä paperilla voi olla runo.
Perinteisesti olen vierastanut sellaista ääriobjektiivista lähestymistapaa, jossa painopiste on yleisesti havaittavissa lopputulemissa. Toki on mukavaa monesti mennä sieltä missä aita on matalin, mutta hengentuotteissa se tuntuu vielä uudelta ja oudolta. Ja kuten tuossa pohdinkin, niin runouden maailmassa se itselle toimiikin erityisesti itsensä johtamisen mallina.
Minulle oli pitkään tosi hankalaa "antaa vaan mennä" ja kirjoitella tajunnanvirtaa, mutta kun erään luovan kirjoittamisen kurssin tiimoilta joutui haastamaan itsensä useampaan otteeseen, niin löysi siitäkin kirjotustavasta hyviä puolia ja käyttökelpoisia oivalluksia :)
Kommentit
Perinteisesti olen vierastanut sellaista ääriobjektiivista lähestymistapaa, jossa painopiste on yleisesti havaittavissa lopputulemissa. Toki on mukavaa monesti mennä sieltä missä aita on matalin, mutta hengentuotteissa se tuntuu vielä uudelta ja oudolta. Ja kuten tuossa pohdinkin, niin runouden maailmassa se itselle toimiikin erityisesti itsensä johtamisen mallina.
Sivut