1
Nyt se kirjoituttaa kesänkieli
suun jyväsille, kastelee
kaurahalmeen unia varten -
ja hyvä niin.
Kyllä minä sitten maltan varmaan sanatta olla,
kun tulee kuolon aika korjata jäsenistä turha vapina.
2
Jos sinä tähän kekriksi kerkiäisit,
saatettua sanaa silmästämään,
liekkö urkenisi
sammakoille sahtia, koivuihin
kultaiset lehdet, vesien päälle
kirkkaat peilit.
Vaan taitaahan se olla maailmalta tähän
ihan liian pitkä matka.
3
Juurta jaksain se on juurruttava,
kuka minnekin juurtuu, lipottava
laiturilta salakat, muilutettava
muikut, ahventen piikit annettava
Ahdille, muu maa matoja myöten.
Kesän jälkeen kukuttava talvelle uudet tahdit.
4
Kyllä se näillä varmaan
heltiäisi peukunherutuksen
paras sija, ottaisi onkeen
kultasilmäkampela, vaan
en minä sellaisista.
Niin olisi vaikea - kolmea toivomusta kielensäkärkeen pujottaa.
oletus
