- Kasvata nyt vähän kakaroitasi saatana! Harri huusi naama punaisena ovenraossa. En iljennyt päästää häntä sisään, mutten myöskään kehdannut lyödä ovea nenän edestä kiinni. Ehkä hänen raivossaan jopa oli joku pointti. Pennut olivat kai päässeet vähän vallattomiksi sen jälkeen kun Aura otti ja lähti.
- Siellä ne repii kukkasia kaupungin mullasta! Jollet sinä itse pysty huolehtimaan niin minä voin kyllä ojentaa. Tietäisin kuinka turhauttavaa Pirjo-raukalleni on joka päivä istuttaa ne samat kasvit uudelleen kun sinun jälkikasvusi tykkäävät leikkiä kriminaalia! Ja eilen kun tulin kotiin niin eiköhän siellä oltu pyörinensä keskellä pihatietä eivätkä väistäneet ennen kuin minä olin nousemassa autosta, Harri jatkoi.
Hän liioitteli taas. Lapset leikkivät ja telmivät ja se on ihan normaalia. En suinkaan odota heidän istuvat sisällä piirissä juttelemassa kotitehtävien parhaasta ratkaisumallista.
- Kiitos, keskustelen heidän kanssaan, sanoin ja työnsin Harrin jalan pois kynnykseltä. Vedin oven kiinni ja lukkoon. Oli pakko tarkistaa asioiden laita ja raotin huomaamattomasti keittiön sälekaihtimia. Pojat kiipesivät mattotelineellä ja tytöt asettelivat kaupungin ruusunnuppuja korviensa taakse. Harrihan sen sanoi, kriminaaleja oikein.
- Minulle? Voi kiitos kulta, lepersin ja pörrötin Sinin hiuksia. Olin saanut kimpun kaupungin narsisseja. Asettelin kukkaset ylähyllyltä löytyvään maljakkoon ja istutin lapset pöydän ääreen. Naapurin Veerakin oli tullut sisään, mutta ajattelin että hänenkin on hyvä kuulla. Kehotin tyttöjä noukkimaan kukkasensa metsästä ja poikia pyöräilemään aina sivuun kun Harrin auto lähestyy. Lapset tuijottivat minua vihaisena ja tytöt näyttivät siltä kuin riistäisivät kohta kukkakimppuni ja veisivät sen takaisin penkkiin.
- Minusta te saatte kyllä leikkiä, mutta Harri on vähän kireänä.
Olin huono kasvattaja. Varsinkin, kun tenavani olivat niin kilttejä. Saakelin Harri. Mitäköhän hän tekee kun pojat tulevat mopoikään ja alkavat tupakoida pyykkituvassa.
Sipuli porisi yksinäisenä tyhjällä pannulla. Halusin testata lasten makuaistia ja ruskistin sen jauhelihakastikkeeseen vastoin yleistä ei-sipulia –sopimustamme. Varmistin ikkunasta lasten sijainnin. Kaikki näkyvissä, eli kukaan ei voinut olla oven takana matkalla yllättämänään minut sipulipannu kädestäni. Kaadoin silpun kastikkeeseen ja tunsin itseni pikku paholaiseksi. Ajankulukseni katoin pöydän ja kaadoin laseihin maitoa valmiiksi.
Niin siinä sitten kävi. Sini nyrpisti nenäänsä törmättyään läpikuultavaan suikaleeseen jotakin, joka saattoi hyvinkin olla sipulin palanen. Simo työnsi saman tien lautasensa sivuun ja hörppäsi lasinsa tyhjäksi.
- Ei kiitos, petturi, hän sanoi ja lähti huoneesta.
- Sit mäkään en syö, Valtteri tokaisi ja kipitti Simon perään.
Auktoriteettini oli nollassa. Tunsin itseni petturiksi ja yritin keventää tilannetta surkealla valheella:
- Ei siinä sipulia ole, se on vaan purjoa. Ääntä kohti vaan.
Sini nyppi sipulinsa syrjään ja söi muun ruoan nenä kurtussa. Nuorimmainen Vilja sentään söi kiltisti ja mukisematta. Olin ylpeä hänestä.
- Syön sitten kiviä kun täällä ei ole tarjolla myrkyttämätöntä ruokaa! Simo huusi ovelta. En väittänyt vastaan, en halunnut tapella.
Korjasin lautaset pois ja katsoin ikkunasta miten Simo kierteli ja kaarteli pyörällään ympäri Harrin autoa. Hänellä oli pahat mielessä. Saatoin jo kuulla ovikellon kilinän, kun Harri ystävällismielisesti saapuu huomauttamaan asiasta. Vedin kaihtimet kiinni ja annoin tytöille jälkiruoaksi suklaapalat.
- Sen sanon vielä, että jollei tilanne tästä parane, minun täytyy ilmoittaa lastensuojeluviranomaisille. Sinusta ei ole kasvattajaksi.
Tuijotin Harrin puhuvaa suuta ilmeettömänä. En voinut uskoa hänen sanojaan todeksi. Simo oli kirjoittanut Harrin pölyiseen takalasiin sormellaan ”räkäpaska” ja nyt minua uhkailtiin sosiaaliviranomaisilla.
- Kiitos, oliko muuta, sain sanottua.
Harri rutisti otsansa halveksivaan ryttyyn ja avasi suunsa, mutta paukautin oven kiinni hänen edessään.
Olen huono auktoriteettiongelmainen isä, mutten sentään niin huono.
Soitin poliisiasemalle ja tein ilmoituksen lapsiin sekaantujasta naapurissamme. Illalla me katselimme tenavien kanssa sälekaihtimen raosta kun Harri esitti eriäviä mielipiteitään viranomaisille näiden turvallisessa otteessa matkalla sinivalkoiseen poliisiautoon.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
