Kerran sen iäti
muistaa tuo valkohapsi
kun istui rantaan
kosken pauhun
vettä kantavan
Ja veistelipä silloin
pillin pihlajaisen
minkä huulilleen
laittaa ihmeellisen
sävelmän
Pian koskikin vaipuu
hartaan rukoukseen
käy kuuntelemahan
pisarain kiire haihtuu
Jo nousee poikakin
kivellään seisoen
siit ei ohi yksikään
kulje ohi kulkijaa
kuivin silmin
matkojaan
Tuo soitto lumoaa
voiko olla kauniimpaa
poika pieni vain
mut kirkas niin
on ainiain
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
