Nimetön

Se on helppo muistaa,
ihan tavallinen päivä tavallisen tytön ja hänen poikaystävänsä elämässä.
Jälkeenpäin antaisin mitä tahansa siitä samaisesta päivästä,
puistonpenkillä.
Tänään on helppo muistaa.
Päivänä jolloin tajuaa kaiken vaativan yritystä, kaikki pitää ansaita.
Sen miten kaikki hyvä elämässä tulee pohjan kautta.

Minä,
seison toinen jalka haudassa ja toinen kiinni puunrungossa.
Hetkinä joina on kiinni elämässä,
upotessaan.
Minä vajoan,
eikä se haittaa.

En ole katkera enää, koska se kaikki oli aitoa.
Ja jos joskus vielä sinut tapaan, hymyilen,
ja muistelen miten opetit minut lentämään.
Miten rakastuimme.

Paras rakkaus herättää sielun ja saa meidät haluamaan lisää- joka saa sydämen syttymään ja tuo rauhan mieleen.
Sen sinä annoit minulle, ikuisesti.