Pelko

Ylimielisenä lähdin talsimaan duuniin tuttuun tapaan. Laiska duunari, tuottamaton sijoitus työnantajalle. Kahvitauot venyvät, työnjälki on paskaa, pelkkää ajantappamista ja pomo kuitenkin joka kuukausi heittää hilut tilille, että vuokrat ja safkat saan vedettyä naamaan.

Tämä aamu oli kuitenkin erilainen: normaalit setit ja valmistelut ja matka töihin. Räin maahan, imutin haiut ja funtsin omia asioitani. Tällä kertaa matkani varrelle osui kuitenkin paikallinen pirinisti. "Vittu sä oot vehdannut mun muijan kanssa!"

Joo todellisuudessa mulla ei edes ollut hajua kuka ikinä sen muija sitten olikaan. No nistipaska vetää kuitenkin esiin pistoolin ja sojottaa sillä mua otsalohkoon. Meinasin paskoa housuun siinä paikassa ja kaikenlaista sekavaa hälyä pyöri päässä. Oliko tää nyt sitten tässä? Aikani höpisin rauhoitellen narkkaripaskiaista ja sanoin että mulla ei o mitään tekemistä tän paskan kanssa, että sulla on nyt ihan väärä hemmo tässä tähtäimessä. Paniikissa ja tyhmänä idioottina nappasin piipun nyrkkini sisään, vedin sivuun ja heitin niin pitkälle kuin jaksoin läheiseen metsikköön. Paskiainen lähti nyt aseettomana ja neuvottomana haneen.

Päätin mennä himaan, unohtukoot työt tältä päivältä. Menin himaan ja katsoin pitkien bisseiltojen riuduttamaa tatskattua vartaloani ja menin sänkyyn tarkoituksenani levätä. Sinä iltana päätin: paskaakos tässä, päivä kerrallaan elämä loppuun asti. Nyt jäi bisset ja muu paska. Sänkyni hyväili minua kuin enkeli pyhäkoulutunnilla lapsena.